Menu
Menu
Menu
Valmistamme ihmisten apuvälineiden lisäksi jo parinkymmenen vuoden kokemuksella erilaisille ja erikokoisille lemmikeille raajojen tukisidoksia tai muita apuvälineitä yksilöllisesti.
Tukia valmistetaan pääsääntöisesti koirille onnettomuuksien tai operaatioiden jälkeen tukemaan halvaantunutta tai monileikattua raajaa ja estämään nivelen asentovirheen syntymistä, suojaamaan kipeää tai leikattua raajan kohtaa, tukemaan iän heikentämiä niveliä tai korvaamaan puuttuva raajan osa, esimerkiksi antura. Oikeanlainen tukiratkaisu voi olla joskus vaihtoehto raajan amputaatiolle.
Silkkivinttikoiran rannetuet.
Tuki voi tulla yhtä lailla tilapäiseen tai pysyvään käyttöön. Tukiratkaisut mietitään yhdessä eläinlääkärin ja omistajan kanssa ja toteutuksessa huomioidaan lemmikin toimintakyky ja luonne. Koiran korkea ikä ei ole itsessään este erilaisille tukiratkaisuille, kunhan koiralla on riittävän hyvä kunto ja liikkumisen halua jäljellä.
Eläimet ovat ihmisiä haasteellisempia apuvälineen käyttäjiä etenkin niiden kovan vauhdin vuoksi, mutta erilaisilla kiinnitysratkaisuilla ja materiaalivalinnoilla saadaan tuki pysymään vauhdissa mukana. Tukien materiaali- ja nivelvaihtoehdot valitaan yksilöllisesti huomioiden mm. koiran koko, tuennan tarve ja säänkestävyys.
Apuvälineen valmistus edellyttää lähes aina kipsimallin ottamista tuettavasta raajasta, joten lemmikiltä vaaditaan vähän yhteistyöhalua tarkan mallinnoksen ottamiseen.
Apuvälineen käyttäjinä koirat ovat hyvin kiitollisia. Vaikka uusi tuki saattaa tuntua ensi metreillä oudolta, tuki unohtuu pian, kunhan kerran vauhtiin pääsee. Kun osa menetetystä toimintakyvystä palautetaan apuvälineen avulla, voi lemmikki palata viettämään lähes normaalia, tervettä ja liikkuvaa pitkää loppuelämää.
Valmistamme apuvälineitä sekä muita erikoisratkaisuja eläinlääkärin lähetteellä tai ilman. Soita Ruskeasuon toimipisteeseemme puh. 020 743 1810 ja kysy lisää erilaisista koirien apuvälineistä.
LUE HUUMEKOIRA ALMAN TARINA. Almalle valmistettiin Soleuksessa polvituki 2001.
Alma sai fysikaalista apua Helsingin Sanomat 4.3.2001 Ilse Rautio
Huumekoira Alman häntä huiskii edestakaisin. Se on ilmeikäs ruumiinjäsen, ja nyt se viestii hiukan pahoitellen: tästä en pidä ensinkään, mutta pakko kai tähän on alistua, jos te kerran haluatte kiusata viatonta luontokappaletta.
Samalla Alma käy tervehtimässä jokaista ovesta tulijaa. Hän on asiakkaana ortopedisiä apuvälineitä valmistavassa liikkeessä, missä apuneuvoteknikko Peter Gerstenmaier on tilauksesta valmistanut hänelle tuen takajalkaan. Kuten viime vuonna kerroimme, kahdesti leikatut nivelsiteet ovat jo pitempään vaivanneet mestarietsivää. Alman isäntä, ylitullivartija Arne Degerlund , ei kuitenkaan halunnut kolmatta leikkausta, vaan etsi ja löysi ihmisten apuvälineitä valmistavan firman, joka suostuu auttamaan myös eläimiä. Nyt kokeillaan jalkatukea, joka on tarpeen varsinkin pitkillä lenkeillä. Lenkit taas ovat välttämättömiä kunnon ylläpitämiseksi. Ei sitä muuten jaksa hyppiä ulkomaanpostin, matkatavaroiden ja rekkalastien joukossa. Kun tuki on sitaistu nilkan ympärille, Alma kävelee hetken hankalasti, mutta pian askel norjistuu ja juoksu sujuu kuin ennen.
Gerstenmaier oli katsonut Alman liikuntaa ja todennut sen perin naiselliseksi. Hännän ohella koko takapää keikkui puolelta toiselle, niin että heikot nivelsiteet joutuivat sivusuunnassa ylimääräiselle rasitukselle. Eläimille ei ole paljon tukirakennelmia tehty, mitä Gerstenmaier nyt on rakentanut muutaman kuonokopan boksereille. Hän on kuitenkin esimerkiksi kieltäytynyt rakentamasta kärryjä takapäästään halvaantuneille koirille, koska ei pidä ratkaisua eettisesti oikeana.
Jalkavaivaa lukuun ottamatta Alman elämä on ollut silkkaa menestystä. Tällä hetkellä hän johtaa tullin tuloksen teossa. Kun hän koko viime vuoden aikana paljasti 35 yritteliästä huumeiden kuljettajaa, hän on jo nyt kahden ensimmäisen kuukauden aikana ylittänyt yli puolella koko edellisen vuoden tuloksen. Joko kirsun teho paranee kaiken aikaa, tai huumeiden maahan tuonti lisääntyy. Ehkä molempia.
Paras juttu oli, kun Alma nappasi lentoasemalla maahan tulijoiden joukosta ulkomaalaisen nuorukaisen. Poika joutui tarkempaan syyniin, ja vastassa ollut suomalainen tyttöystävä hermostui. Hän pyysi päästä mukaan tutkintahuoneeseen, ja heltynyt virkailijakunta päästi. Tytön nähdessään Alma innostui uudemman kerran. ”Ei kai sinullakin ole huumeita”, tytöltä kysyttiin, ja kannabistahan löytyi. Tuplabingo! Alma itse ei pidä lukua saavutuksistaan. Parasta olisi, jos aina saisi istua isännän sylissä tai nukkua isäntäväen sängyssä. Mutta virkamiehen on mentävä niin kauan kuin jalka kestää.
Alma sai uuden kollegan Helsingin Sanomat 17.6.2001 Ilse Rautio
Huumekoira Alma, viisi vuotta, on sitten viime näkemän jatkanut menestyksellä työtään Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Välillä on tehty poliisin pyynnöstä iskuja epäiltyihin huumekohteisiin muuallakin kaupungissa. Muutoksiakin työpaikalle on tulossa. Viime vuoden paras nelijalkainen huumekyttä Ia on joutunut sairaseläkkeelle, työhän on raskasta, mutta kolmas kenttätyöntekijä, Laki, löysi taannoin Espanjan tuliaisten joukosta puolentoista kilon amfetamiinilastin. Ian tilalle on tulossa jo seuraaja. Toissa viikolla tullilaitokselle luovutettiin kymmenviikkoinen Redi. Seuraava pentu on luvassa elokuussa. Kentän koiravahvuus on sen jälkeen ennen pitkää neljä.
Redi vasta aloittelee uraansa. Se saa miltei vuoden opetella huumekoiran tavoille. Sen isäntä tullivartija Timo Pasanen viettää parhaillaan kahden viikon isyyslomaa pennun kanssa. Yhteiselo ei katkea edes yöksi. Redi saa ensin normaalin koirakoulutuksen, mutta käy välillä kentällä tutustumassa tulevaan työympäristöönsä ja sen hajumaailmaan. Ennen kokopäivätöihin siirtymistä edessä on vielä tullilaitoksen koirakoulu. Tullivartija Pasanen on ollut kymmenisen vuotta töissä Eteläsatamassa, mutta koiran kanssa työskentely on ollut haaveena, onhan hänellä aikaisemmin ollut kultainennoutaja. ”Olen aina touhunnut eläinten kanssa”, ujo mies sanoo.
Kuten aikaisemmin on kerrottu, Almalla on ollut vaikeuksia oikean takajalan nivelsiteiden kanssa. Isäntä, ylitullivartija Arne Degerlund kertoo, että alkuvuodesta erikoistilauksena tehty muovituki on toiminut hyvin, jopa niin loistavasti, että on käytössä rispaantunut. Nyt se pitääkin viedä huoltoon. Alma tarvitsee kunnon ylläpitämiseksi vapaa-ajallaankin paljon liikuntaa. Almaa nuorempi Tyyne, Degerlundin perheen toinen koira, on ällistyneenä jäänyt kuin seisomaan Alman viilettäessä jalkatuen kanssa lenkillä jo kohti auringonlaskua. Kevään hankikantoajat antoivat erityisesti puhtia menolle.
Tuleva kollega, Redi, on muuten saanut nimensä yhdestä tuotemerkistä, jota koiran lahjoittajafirma tuo maahan. Lehtemme ei syyllisty tuotemainontaan, siksi lukijan puntaroitavaksi jää, mistä esineestä on kyse: siis Redi. Mutta älkää kuitenkaan soittako meille, me soitamme teille.
Helsinki Ruskeasuo
Tenholantie 10 B, puh. vaihde 029 340 0660
Espoo Leppävaara
Bertel Jungin aukio 9, puh. vaihde 029 340 0640
