Search
Close this search box.

Yleistä diabeteksesta

Diabetekseen liittyvät jalkaongelmat, kuten tuntopuutokset, haavaumat ja vaikeimmissa tilanteissa amputaatiot, ovat merkittävä kansanterveydellinen ongelma. Suurin osa näistä vakavista jalkaongelmista olisi ehkäistävissä varhaisella puuttumisella. Tukipohjallisilla, jotka korjaavat jalan virheellistä asentoa ja keventävät kuormitusta ja painetta jalkapohjasta, voidaan ehkäistä jalkahaavojen syntymistä ja edesauttaa jo syntyneiden haavojen paranemista.

Diabetes (diabetes mellitus, sokeritauti) on sairaus, jossa veren sokeri- eli glukoosipitoisuus on jatkuvasti koholla. Se johtuu insuliinin puutteesta, insuliinin heikentyneestä vaikutuksesta tai molemmista. Diabeteksen määritelmänä on, että verensokeri (veriplasman glukoosipitoisuus) on pysyvästi yön paaston jälkeen 7,0 mmol/l tai sitä suurempi. Normaalin verensokerin yläraja on 6,0 mmol/l.

Diabetesta tunnetaan useita eri tyyppejä. Päätyypit ovat tyypin 1, eli nuoruusiän (T1D) ja tyypin 2, eli aikuistyypin (T2D) diabetes. Eri tyyppien rajat eivät ole selkeät, ja monilla potilailla todetaan molempien tyyppien piirteitä.
Tässä tekstissä käsitellään pääasiallisesti aikuistyypin diabetesta.

Aikuistyypin diabetes on elimistön aineenvaihduntasairaus, jossa on tyypillistä mm. veren suurentunut glukoosipitoisuus, glukoosin erittyminen virtsaan ja rasva-aineenvaihdunnan häiriintyminen, joka johtuu insuliinin huonosta toiminnasta ja erittymisen häiriöstä.

Tyypin 2 diabeteksessa esiintyy jo paljon ennen sairastumista insuliinin tehottomuus eli insuliiniresistenssi. Se tarkoittaa sitä, että insuliinin säätelemä glukoosin siirtyminen verestä soluihin on häiriintynyt. Jotta sokeri siirtyisi soluihin, haima joutuu tuottamaan insuliinia tavallista enemmän. Ajan mittaan haiman insuliinia valmistavat solut väsyvät, minkä seurauksena verensokeri nousee, ja diabetes puhkeaa. Insuliinin tuotanto heikkenee edelleen vuosien kuluessa, jolloin jossain vaiheessa hoidoksi saatetaan tarvita myös insuliinia.

Aikuistyypin diabetes on eräs nopeimmin lisääntyvistä sairauksista Suomessa ja maailmassa. Se aiheuttaa huomattavia taloudellisia kustannuksia ja on huomattava riskitekijä useille muille sairauksille. Diabetesta sairastaa jo yli 500 000 suomalaista ja tauti vie 15 % terveydenhuollon menoista. Puolet kaikista diabeetikoista sairastaa tyypin 2 diabetesta tietämättään. Ennusteen mukaan sairastuneiden määrä voi jopa kaksinkertaistua seuraavien 10–15 vuoden aikana.

TAUDIN SYY

Noin kolmasosalla ihmisistä on perinnöllinen taipumus aikuisiän diabetekseen. Lihominen, etenkin keskivartalolihavuus ja vähäinen liikunta saattavat nopeuttaa taipumuksen muuntumista sairaudeksi. Keski-ikäisillä ihmisillä, joilla on 15 kiloa tai enemmän ylipainoa, vaara sairastua diabetekseen on ainakin 10–20-kertainen normaalipainoisiin verrattuna. Usein aikuistyypin diabeetikot potevat edeltävästi ns. metabolista oireyhtymää (tarkemmin sivun lopussa).

Insuliini on haiman B-solujen erittämä anabolinen hormoni, jonka tärkein tehtävä on avustaa elimistön soluja glukoosin käytössä. Tyypin 2 diabeteksen taustalta löytyy insuliinien erittymisen häiriö sekä insuliiniresistenssius. Silloin insuliinin vaikutus ei ole niin tehokasta kuin normaalisti, jolloin tarvitaan suurempia annoksia insuliinia saamaan aikaan sama vaikutus veren sokeripitoisuuteen. Kohonneet verensokeriarvot puolestaan lisäävät insuliinin eritystä.

OIREET

Nuoruusiän diabetes aiheuttaa usein selkeät ja voimakkaat oireet (janottaa, väsyttää, pissattaa ja laihtuu), mutta tyypin 2 diabetes alkaa hiipien. Sairaus todetaankin useimmiten sattumalta, kun tehdään verikokeita muista syistä tai diabeteksen komplikaatioiden ilmentymisen yhteydessä.

ETENEMINEN

Diabetekseen liittyy lisäsairauksia, jotka kehittyvät hiljalleen vuosien tai vuosikymmenten kuluessa. Useimmat niistä johtuvat suurentuneesta veren sokeripitoisuudesta. Mitä suurempi verensokeri on, sitä suurempi on lisäsairauksien riski. Suuri verensokeripitoisuus vahingoittaa hiussuonia (pieniä verisuonia) ja valtimoita, minkä seurauksena tiettyjen elinten toiminta voi häiriintyä vakavasti. Seurauksena voi olla silmän verkkokalvosairaus (retinopatia), munuaissairaus (nefropatia) tai ääreishermoston häiriö (neuropatia), joka ilmenee etenkin alaraajoissa. Se aiheuttaa raajojen särkyä ja tunnottomuutta. Diabetekseen liittyy tavallista enemmän valtimotautia ja siihen liittyviä sairauksia, kuten sydäninfarkteja ja aivoverenkierron häiriöitä. Näiden vaara on diabetesta sairastavalla 2–3 kertaa suurempi kuin muilla.

HOITO

Diabeteksen hoidon päätavoite on saada verensokeri mahdollisimman normaalille tasolle. Koska diabetes on suurelta osin seurausta runsasenergisestä länsimaisesta elämäntavasta, hoidetaan sitä ensisijaisesti ruokavaliolla ja elämäntapamuutoksilla (liikunnan merkitys on tärkeä). Lääkitys aloitetaan, mikäli sokeriarvot eivät normalisoidu elämäntapamuutoksilla 3-6 kuukauden kuluessa. Ensisijaisena lääkehoitona ovat tabletit. Insuliinia käytetään, jos tablettilääkitys ei ole osoittautunut riittäväksi tai heti alussa on erittäin korkea pitkäaikainen sokeritaso. Tyypin 1 diabeteksen hoidossa käytetään aina insuliinia.

Jotta diabeteksen lisäsairauksien ilmaantuminen voitaisiin havaita mahdollisimman ajoissa, diabeetikoille tehdään säännöllisesti niitä kartoittavia tutkimuksia, mm. lääkärin suorittama jalkojen kunnon tarkastelu. 

Diabeetikoiden määrän kasvaessa diabetekseen liittyvät jalkaongelmat lisääntyvät. Diabetes ja sen seuraukset altistavat alaraaja-amputaatioille (varvas-, osajalkaterä- tai raaja-amputaatiot), joista yli puolet olisi ehkäistävissä. Suomessa tehtävistä nilkan yläpuolisista alaraaja-amputaatioista noin puolet (noin 450 vuodessa) tehdään diabeetikoille.

Diabeetikon jalkaongelmien tärkeimmät syyt ovat neuropatiat ja iskemia (kudoksen paikallinen verettömyys) yhdessä ulkoisen vaurion kanssa. Neuropatialla tarkoitetaan hermojen vaurioitumista. Mononeuropatialla tarkoitetaan yksittäisen hermon tilapäistä halvausta. Symmetrinen perifeerinen neuropatia on alaraajojen ongelma, jossa tunto häviää alaraajoista. Potilaalla voi olla alaraajoissa myös kipua ja puutumis- ja polttamistuntemuksia. Ongelma on yleensä tunnon osalta pysyvä, kipu ja muut oireet taas rauhoittuvat jossakin määrin aikaa myöten.

Metabolinen (aineenvaihduntaan liittyvä) oireyhtymä eli MBO tarkoittaa tilaa, jossa samalla henkilöllä on useita terveyttä uhkaavia häiriöitä yhtä aikaa. Toisin sanoen, MBO on useiden eri sairauksien, kuten aikuistyypin diabeteksen, lihavuuden, verenpainetaudin ja epäedullisten kolesteroliarvojen summa. Varsinaista metaboliselle oireyhtymälle tyypillistä oireilua ei siis ole.